Kaukokaipuu

Letkeää lomailua Belizessä

 photo P1130388b_zps5b00d034.jpg

 photo P1140503b_zps2fd0c4d4.jpg

 photo P1150523b_zpsc35e6fd3.jpg

 photo P1130451b_zpsece0992e.jpg

 photo P1130472b_zpsa1590016.jpg

 photo P1130435b_zps841190ed.jpg

 photo P1130455b_zpsb958934a.jpg

 photo P1130429b_zpsfc4c14de.jpg

 photo b3b_zpsdf2deb51.jpg

 photo b1b_zps0fea660e.jpg

 photo b4b_zps0b0002c6.jpg

 photo b7bb_zps7dc5c66d.jpg

 photo P1140500b_zpsa8ed27e8.jpg

 photo P1140487b_zps49cc505f.jpg

 photo P1150507b_zps48d1ef03.jpg

 photo P1130393b_zps681b2d41.jpg

 photo P1150509b_zpseaae2cf3.jpg

 photo P1150524b_zpse19f904b.jpg

 photo P1130419b_zpse4dbdff8.jpg

Guatemalan Tikalista matka kulki seuraavaksi Belizen puolelle. Ensimmäiset pari yötä Belizessä eivät ehkä antaneet sitä kaikkein parasta kuvaa maasta, sillä yövyimme kirjaimellisesti keskellä ei mitään, San Ignacion läheisen tuppukylän syrjäseudulla sademetsävyöhykkeellä. Kylä itsessään oli ihan sympaattinen pienine kioskeineen, hiussalonkeineen, erikoishalpoine ruokaravintoloineen ja ystävällisine ihmisineen ja koirineen, mutta majapaikka ei ollut mikään houkuttelevin pari päivää jatkuneen kaatosaateen jälkeen. Ehkä siinä vaiheessa reissua koko matkaseurueemme olisi vain halunnut päästä lämpimään suihkuun ja nukkua pitkät yöunet, mutta ulkosalla olleesta suihkusta pulppusi vain jääkylmää vettä (tai olisiko suihkua siinä sateen keskellä edes tarvinnut) ja pienen pienet mökit, sänkyjen patjat mukaan lukien, olivat niin vettyneitä, että +25 asteen lämmössäkin olo oli kokoajan hieman viluinen. Hämähäkkejä kammoksuville paikka tarjosi myös ekstrajännitettä, sillä varmaankin joka toisessa mökissä tuli jättiläishämähäkki vastaan. Parin päivän värjöttelyn ja hämähäkkisäikyttelyjen jälkeen onneksi hyppäsimme kylän pääkadun varresta paikallisen chicken-bussiin ja otimme suunnan kohti Belize Cityä ja Karibian meren rannikkoa. (Näistä päivistä kameraani ei ollut yllättäen tallentunut kovin montaa kuvaa)

Eikä Belize Citystä tarvinnut kauas satamaan kulkea, ja hypätä vain pikaveneen kyytiin, kun Karibian lämpö alkoi sulattaa hieman kalseat kokemukset Belizestä mennessään. Ympärillä näkyi vain turkoosina kimmeltävää merivettä, ja mitä lähemmäksi Caye Caulkerin pikkusaarta kuljimme, sitä upeammalta valkoisien hiekkarantojen, vehreiden palmupuiden ja pastellinsävyisten rantamökkien reunustama saari alkoi näyttää. Rantaan päästyämme reggae-musiikki pauhasi rantaravintoloista ja sieltä täältä kuului ”welcome to paradise” -toivotuksia. Hotellipiipahduksen jälkeen suuntasimme saaren kärkeen pystytettyyn rantabaariin, ja kieltämättä paratiisitunnelmaan pääsi akkiä kiinni Karibian meren lämpimissä aalloissa lilluessa ja kylmääkin kylmempää pina coladaa nauttiessa. Paikka oli myös varmasti saaren paras kohta ihailla meren taakse laskevaa aurinkoa, ja ehkä tästä syystä saaren väki kerääntyikin tänne istumaan iltaa baarin rantatuoleihin ja veden päälle pystytetyille laitureille.

Caye Caulker tarjoaakin mitä letkeämmän ympäristön vain nauttia Karibian lämmöstä ja rantaelämästä, mutta sen lisäksi tänne päästyään kannattaa ehdottomasti suunnata sukeltamaan tai snorklaamaan – Belizeä ei suotta ole kehuttu yhdeksi maailman parhaimmaksi paikaksi tutustua monipuoliseen merenalaiseen maailmaan. Yhtenä päivänä hyppäsimmekin purjeveneen kyytiin, joka verkkaisesti kiidätti meidät snorklailemaan Karibian meren eri koralliriutoille. Ja vaikka olen päässyt snorklailemaan niinkin huikeissa paikoissa kun Galapagos-saarilla, Isolla Valliriutalla tai Malediiveillä, oli Belizen merenalainen maailma aivan omaa luokkaansa. Värikkäiden korallien ja siellä täällä uiskentelevien pikkukalojen lisäksi paikan ehdotonta eksotiikkaa olivat suuremmat uintikaverit, sillä vastaan tuli niin merikilpikonnia, rauskuja kuin haitakin – välillä kaikki jopa samaan aikaan. Yhtä haita kutsuttiin leikkimielisesti paikan tyyliin sopivasti nimellä Reggae Shark ja tämä kaveri (tai laji) oli jo niin kesyyntynyt, että se kirjaimellisesti tuli uiskentelemaan aivan ihotuntumalle veneen viereen. Hieman siinä sai snorkkelin läpi henkeä vetää, ennen kuin uskoin hain etsivän veneen lähistöltä aivan muuta ruokaa kuin vaaleaihoista suomalaista neitokaista. Huikeiden snorklauskokemusten jälkeen purjeveneen kannella kelpasi testailla tanssiaskeliaan Reggae Shark -biisin tahdissa ja vain nauttia lämpimästä Karibian auringosta ennen kuin oli jälleen kerran aika ihastella kaiken keltaiseksi värjäävää auringonlaskua – tällä kertaa vain veneestä käsin.

Muuten päivät saarella kuluivat lähinnä aamulla kaikessa rauhassa heräilystä, läheiseen aamiaispaikaan löntystelystä ja pannukakkujen sekä muiden aamiaisherkkujen nautiskelusta, auringonotosta, suussasulavista hedelmäsmoothieista, rantatuoleissa istuskelusta, pitkistä illallisista varpaat rantahiekkaan upotettuina, hulvattomista illanvietoista saaren reggae-baarissa ja muuten vain oleilusta isompia ja pienempia juttuja höpötellen. Sanoisinkin, että Belizen letkeä rantaelämä oli juuri sitä mitä kaipasin aika hektisten päivien jälkeen, ja ennen kaikkea ennen Suomeen palaamista. Belizessä ollessa matka alkoi nimittäin konkreettisesti lähestyä loppuaan, ja viimeisenä iltana hotellille palatessani olisin voinut varmaankin maksaa lähes vaikka mitä, jotta olisin voinut jäädä vielä hetkeksi nauttimaan lomatunnelmasta täällä. Mutta seuraavana aamuna täytyi kuitenkin jatkaa matkaa kohti Meksikoa – Väli-Amerikan seikkailujeni viimeistä kohdetta.

You Might Also Like

2 kommenttia

  • Reply
    Salla
    6.2.2015 at 16:19

    Kauniita ja tunnelmallisia kuvia! Rento lomafiilis näistä tosiaan välittyy 🙂

    • Reply
      Adalmina
      8.2.2015 at 09:52

      Kiitos! Tuolla kyllä kelpasi rentoutua ja lomailla. 🙂

    Jätä kommentti