Kaukokaipuu

Matkalle Afrikkaan

 photo IMG_8179_b-2_zpsh2cxxtrg.jpg

Tätä kirjoittaessani olen juuri korkannut kotonani Rosé samppanjan loman alkamisen kunniaksi. Samalla, kun tunnustelen kuplien tasaista ritinää kieleni päällä, mietin, mitä seuraava päivä tuokaan tullessaan. Silloin olen nimittäin hypännyt lentokoneeseen ja matkaan jo toistamiseen tänä vuonna Afrikkaan.

Ensimmäisen kerran matkustin Afrikkaan vuonna 2013, jolloin tein elämäni ensimmäisen todellisen seikkailun yksin isolla S-kirjaimella. Matkani vei tuolloin ensin Ugandan ja Ruandan sumuisille vuorille vuorigorilloja tapaamaan sekä tutustumaan pieniin syrjäisiin kyliin, ennen kuin jatkoin Kenian ja Tansanian savanneille bongaamaan eläimiä legendaarisille safareille. Yövyin keskellä luonnonpuistoja telttamajoituksessa, jossa ihmettelin kirkasta tähtitaivasta ja öisiä savanneilta kantautuvia villieläinten ääniä. Yllätyin kuitenkin, etten jännittänyt, pelännyt, ujostellut tai nyrpistellyt, vaan nautin ja ehkä ensimmäisen kerran yli vuoteen tunsin eläväni täysillä. Matkan lopuksi suuntasin vielä rentoutumaan Seychellien paratiisirannoille, ja pari päivää palmupuiden alla loikoillen sulattelin kaikkea kokemaani ja oppimaani.

Matka olikin yhtä tunteiden, elämysten ja aistien ilotulitusta, ja niihin tunnelmiin olen palannut matkan jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen haaveillen palaavani takaisin Afrikkaan pidemmälle reissulle. Jälkikäteen onkin tuntunut siltä, että juuri tuolla matkalla löysin itsestäni sen kadoksissa olleen puolen – sen, jonka jossakin vaiheessa eron pyörteissä hukkasin.

Aiemmin tänä syksynä suuntasin vihdoin takaisin Afrikkaan, tosin ihan vain työmatkan merkeissä Ugandaan. Mutta kun ensimmäisenä kokonaisena matkapäivänä pääsin jälleen kokemaan palan Afrikkaa kaikilla aisteilla, niin kaiken sen kaaottisuuden, värikkyyden ja rönsyilevyyden keskellä huomasin kaivanneeni takaisin. Jollakin tavalla kaikki tuntui kotoisalta ja tutulta – mutta ennen kaikkea vapauttavalta vaikka työmatkalla olinkin. Niiden neljän päivän aikana huomasin kiinnittäväni huomiota yhä enemmän yksityiskohtiin ja pieniin hetkiin, sekä jännittäväni uusia tilanteita paljon vähemmän kuin ensimmäisellä Afrikan matkallani. Samalla huomasin pohtivani, ettei nämä pari matkaa mitenkään riittäneet sammuttamaan palavaa kiinnostustani Afrikkaa kohtaan. Takaisin olisi päästävä, yhä uudempiin ja eksoottisempiin paikkoihin.

Nyt kun tämä postaus on tullut ajastuksen kautta julki blogissani, olen seikkailemassa jossakin päin Länsi-Afrikkaa. Nappasin nimittäin syksyllä äkkilähtölennot Gambiaan, josta tarkoituksenani on jatkaa Senegaliin ja aina edelleen Guinea-Bissauhun, jos vain matkajumalat ovat myötä. Samppanjakuplat, korkokengät ja kynähameet siis vaihtuvat aika nopeasti kookosveteen sekä varvastossuihin ja haaremihousuihin, sillä seikkailujen lisäksi matkallani on myös eräs muukin tarkoitus. Niistä kerron varmasti lisää kotiin palatessani. 🙂

Matkaani pääsee seuraamaan lähes reaaliaikaisesti niin Instagramissa nimimerkillä secretadalmina kuin snapchatissä nimellä adalminassecret (sikäli kuin nettiyhteydet toimivat…).

You Might Also Like

1 kommentti

  • Reply
    nannak
    15.12.2015 at 21:50

    Oliko tuo sun ensimmäinen Afrikan matka täysin omatoimimatka vai käytitkö esim. jotain paikallista matkatoimistoa/opasta? Suomesta ainakaana tuskin tuonne päin Afrikkaana järjestetään mitään pakettimatkoja. Olitko ihan yksin matkalla? Kyselen, sillä olen itsekin miettinyt Ugandaa ensi vuodelle. Länsi-Afrikka kun on jo valloitettu 🙂

  • Jätä kommentti