Kaukokaipuu

Mayojen Guatemala (osa 1)

 photo P1020005b_zpscd9089f6.jpg

 photo P1040099b_zps9f428633.jpg

 photo P1020067b_zpsf28efb5f.jpg

 photo P1040094b_zps0a0093d3.jpg

 photo P1040090b_zps0c175c2c.jpg

 photo P1020002b_zpsfe2e90c4.jpg

 photo P1030073b_zps0e6249a6.jpg

 photo kuva8b_zps8a1ff5e5.jpg

 photo P1050104b_zpsbff9ce85.jpg

 photo P1050165b_zps1ace0781.jpg

 photo P1050134c_zpsd7c036f5.jpg

 photo P1050160b_zpsd97fb69a.jpg

 photo P1050112b_zpsae43bc11.jpg

 photo P1050122b_zps249b37aa.jpg

 photo P1050118b_zps6f7bf280.jpg

 photo P1050115b_zps97055517.jpg

 photo P1050117b_zpsa481244e.jpg

 photo P1050127b_zps85b869ed.jpg

 photo P1060175b_zps2fca82aa.jpg

 photo P1060178b_zps3528a6de.jpg

 photo P1060203b_zpsab262e43.jpg

 photo P1060197b_zps96d6403f.jpg

 photo P1060191b_zps19df16d2.jpg

 photo P1060194b_zps1b9163d3.jpg

 photo P1060183b_zps5fe6aca8.jpg

 photo P1060181b_zpsd1a89b95.jpg

 photo P1060171b_zps2fd26ef3.jpg

 photo P1060210b_zps9c5f1a97.jpg

 photo P1050163b_zpsc38f9481.jpg

 photo P1060170b_zps65acbf11.jpg

 photo g7b_zpsb3fb91b8.jpg

 photo g5b_zpscbc0a881.jpg

 photo kuva23b_zps6e8b5872.jpg

Vuoden 2015 ensimmäisenä päivänä herätys ei onneksi ollut aivan kukonlaulun aikaan, vaan aamupäivän aikana lähdimme verkkaisesti köröttelemään kohti Guatemalaa. Siellä tulisin viettämään kaikista pisimmän ajan koko matkallani, vaikkakin reissukohteita maassa olisi useita. Guatemalassa nähtävää kuitenkin riittäisi pidemmäksikin aikaa, sillä tämä maa on tunnettu niin värikkäistä kaupungeistaan, vehreistä sademetsistään, lukuisista tulivuoristaan, kauniista järvistään kuin historiallisista maya-raunioista, maya-kulttuurista puhumattakaan.

Antiguan kaupunkiin saavuimme hyvissä ajoin iltapäivällä, ja pienen hotellivisiitin jälkeen lähdin tutustumaan tähän vanhaan kolonialaistyyliin rakennettuun kaupunkiin. Jo heti ensi askeleilla Antigua vaikutti kehittyneemmältä ja vilkkaamalta kuin aiempina viikkoina vierailemani kaupungit, ja kieltämättä muutaman viikon reissaamisen ja pienten kylien jälkeen tuntui aivan luksukselta istahtaa moderniin kahvilaan ja saada eteensä erikoiskahvi toimivan wifin kera. Kahvin virkistämänä kiertelin tämän UNESCOn maailmanperintökohteeksikin listatun kaupungin mukulakivikaduilla ihastellen värikkäitä rakennuksia, ihmetellen ihmisvilinää, piipahtaen pikkuputiikeissa ja pysähdellen ottamaan kuvia sieltä täältä. Kauniimpaa paikkaa kaupungille saa kyllä hakea, sillä Antigua sijaitsee kolmen tulivuoren ympäröivässä laaksossa, joten minne tahansa katsoikaan, näkyi rakennusten takaa jylhänä kokoavat tulivuoret sumupilvineen. Kaupunkikierroksen päätteeksi pysähdyin vielä keskuspuistoon (usean muun paikallisen ja turistin tavoin), sillä siellä oli meneillään vuoden ensimmäisen päivän juhlinnat, eikä ilotulitusrakettien määrässä säästelty. Tosin ihmettelin hieman, miksi raketteja ammutaan vielä valoisan aikaan… Ensimmäinen ilta Antiguassa oli myös viimeinen ilta yhdessä joidenkin matkaystävieni kanssa, sillä jotkut suuntaisivat seuraavana päivänä kohti seuraavia seikkailuja, kun taas osa jatkaisi vielä loppumatkankin kanssani yhdessä. Illallisen lisäksi illalla olikin edessä haikeita hyvästejä, ja tuntui yllättävän hankalalta sanoa heipat ihmisille, joihin oli vasta pari viikkoa sitten tutustunut, mutta joiden kanssa oli jakanut mitä huikeimpia matkapäiviä ja kokemuksia.

Antiguassa viivyin vielä muutaman päivän, ja en tiedä mikä matkaväsymys iski, mutta kaikesta aktiviteettitarjonnasta huolimatta lähinnä vain lepäilin kaupungissa ollessani. Tai mitä nyt kannoin pyykkejä hotellin läheiseen pesulaan pestäväksi, kiertelin päämäärättömänä kaupungin kaduilla, kiipesin ihastelemaan maisemia näköalapaikalle ja loikoilin toisen hotellin uima-altaalla auringosta nauttien. Samalla yritin ehkä karistaa menneiden viikkojen kokemusähkyä pois ja valmistautua vielä edessä oleviin kokemuksiin – olisihan edessä vielä toiset kaksi ja puoli viikkoa matkaa jäljellä. Antiguan löhöpäivien jälkeen olikin taas aika hypätä bussiin ja suunnata kohti uusia maisemia Atitlan-järvelle. Guatemalan luonto on kerrassaan upea, joten bussin ikkunasta kelpasi ihastella vaihtuvia maisemia ja mitä lähemmäksi Panajachelin kaupunkia matka kulki, sitä kauniimmiksi maisematkin muuttuivat. Tie kiemurteli ylös vuoren rinnettä ja laskeutui taas toista puolta alas, ja kun kurkisti vuoren rinnettä alaspäin, avautui edessä tulivuorien kehystämä järvimaisema. Reilun 1500 metrin korkeudessa sijaitseva Panajachelin kylä onkin tunnettu erityisesti yhtenä Guatemalan kauniimpina kohteina juurikin näiden Atitlan-järven ympäristön maisemien vuoksi. Maisemien lisäksi tässä vanhassa hippikylässä nähtävää oli kuitenkin lähinnä käsityöläiskojujen muodossa, mutta siitäkin edestä järven rannalta löytyi ravintoloita veden päälle rakennettujen terassien kera, joilta kelpasi ihastella auringonlaskua. Vaikka monen monta upeaa auringonlaskua olinkin jo matkallani nähnyt, oli Panajachelin tulivuorien taakse oranssinkeltaisena laskeva aurinko jollakin sadunomaisella tavalla mykistävä, kun aurinko hävisi sekunti sekunnilta tulivuoren taakse ja viimeiset auringonsäteet osuivat tummansinisenä kimmeltävän järven pintaan.

Panajachelin kaupungista matka kulki seuraavaksi pienellä veneellä Atitlan-järven toiselle puolelle pieneen San Juan La Lagunan kylään, jonka 3000 asukkaasta suurinosa on maya-alkuperää. Paikka onkin säilyttänyt maya-perinteen kielen ja erilaiset traditiot, vaikka Guatemala muuten onkin ottanut kehitysaskeleita. Pittoreski kylä vaikutti heti ensisilmäyksellä suloiselta pienine erivärisiksi maalattuine taloineen ja perinteisiin maya-asuihin pukeutuneine asukkaineen. Eikä maisemissa täälläkään ollut mitään valittamista – turkoosina kimmeltävän järven ympäristön vehreät tulivuorimaisemat saivat katseeni kääntymään sokkelokaduilta niiden suuntaan aina uudelleen ja uudelleen. Saarelle päästessäni paikallisen osuuskunnan toimistolla minua oli vastassa Posadas Mayas -homestay projektin vetäjä, sillä täällä yöpyisin paikallisen perheen luona yhdessä yhden matkaystäväni Clairen kanssa. Projektissa on mukana noin 20 perhettä ja alueen turistit pääsevät maksua vastaan yöpymään perheen kotiin ja seuraamaan näin aivan lähietäisyydeltä guatemalalaisen pikkukylän asukkaiden elämää. Samalla perheet, joilla muuten ei alueella olisi paljoa ansaintamahdollisuuksia, saavat taloudellista tukea projektin kautta. Aivan tyhjin käsin en perheeni kotiin mennyt, vaan sen lisäksi, että olin Suomesta asti kiikuttanut tuliaisena luomulakkahilloa, poikkesin vielä lähikaupasta ostamassa peruselintarvikkeita, joille kuulema on aina tarvetta perheissä. Perheen kotona meitä oli vastassa niin perheen isä ja äiti, heidän tyttäret ja tyttärien lapset. Sillä aikaa kun pikkupoika halusi leikkiä piilosta Clairen kanssa, pääsin minä auttelemaan perheen äitiä keittiön puolelle. Siinä minä sitten pyörittelin tortillaleipiä muka osaavan näköisenä, vaikkakin äidin huvittuneesta ilmeestä näki, ettei taitoni tainneet olla aivan sieltä parhaasta päästä (ja jos joku siellä ihmettelee tortillojen mustaa väriä, niin en suinkaan heti niitä käräyttänyt pohjaan, vaan ne on tehty mustasta maissista, jolloin värikin on sen mukainen). Ison keittiönpöydän ääreen istuimme kaikki, niin matkalaiset kuin perheenjäsenetkin, samaan aikaan illalliselle syömään valmistamiani tortillaleipiä sekä kanaa riisillä ja vihanneksilla. Siinä samalla yritimme keskustella kotimaidemme erikoisuuksista, ja vaikka yhteisiä sanoja ei aina löytynytkään, pystyi onneksi ilmeillä ja eleillä paikkaamaan puutteita. Illallisen jälkeen vetäydyimme pieneen vierashuoneeseen, ja enpä ollut matkan aikana tainnut vielä kertaakaan nukkua niin sikeästi kuin täällä – lähes 12 tunnin yöunia.

San Juan La Lagunasta matka jatkui takaisin Antiguaan yhdeksi yöksi, ennen kuin suunta otettaisiin kohti Belizeä pysähdellen matkalla Guatemalan muutamissa kohteissa. Antiguassa en tällä kertaa kuitenkaan vain tyytynyt löhöilemään, vaan osallistuin matkaystävieni kanssa salsa-tunnille paikallisen opettajan vetämänä. Tanssistudiolla oli ensin miesten vuoro opetella käsi- ja jalkaliikkeensä, ja sen jälkeen me naiset saimme opastuksen tanssiliikkeisiimme. Lopuksi yritimme sovittaa askeleet yhteen tanssipareittain, ja vaikka yritys olikin kova, en tiedä täyttikö se liikehdintä edes salsan alkeita. Mutta hauskaa ainakin oli! Salsaliikkeistä innostuneina vedimme vielä tunnin lopuksi niin venäläistä ripaskaa, suomalaista letkajenkkaa, saksalaista hevirevitystä kuin brittiläistä pop-tanssiakin, ja taisipa siinä välissä myös muutama break dance -askel ja cheerleader-kuvio tulla tutuksi. Lopulta päädyimme vielä testailemaan taitojamme paikalliseen yökerhoon, ennen kuin hotelli kutsui unille seuraavaa matkapäivää varten.

You Might Also Like

3 kommenttia

  • Reply
    inspirations
    3.2.2015 at 10:17

    Hei! Nämä matkapostauksesi ovat ihan käsittämättömän upeita!! Ihan kananlihalla katselen noita kuviasi ja jo päätin, että viikonloppuna varaan aikaa oikein kunnolla lukemiselle. Näistä todellakin välittyy ihan poikkeuksellisen hyvin kauneus ja fiilis ihmisistä, paikoista, valoista, väreistä – ja jopa lämmöistä, mauista ja tuoksuista. Aivan ihania!!

  • Reply
    Nimetön
    3.2.2015 at 13:18

    Kaikkia lukijoita vaan ei kiinnosta jatkuvat matkapostaukset, nyt jo yli kuukauden pelkkiä niitä! Jos mielii säilyttää lukijat matkassaan, kannattaisi varmaan välillä laittaa eetteristä ulos jotain muutakin…Jollet sitten täysin ole muuttamassa tätä matkailublogiksi. Ja kyllä, teidän, että bloggaaja saa julkaista omassa blogissaan mitä haluaa, mutta ehkä lukijoitakin hieman kannattaa joskus kuunnella.

  • Reply
    Lare
    3.2.2015 at 17:49

    Hei! Kiinnostaisi tietää mitä kautta järjestit matkasi? Itseä kiinnostaisi kovasti matka Etelä- ja Väli-Amerikkaan, mutta yksin matkaavana naisena en uskalla lähteä aivan itse omatoimimatkalle tuonne suunnalle, vaikka muuten paljon olen itsekseni matkustellut! Mikä on fiiliksesi, voiko sinne mennä itsekseen vai kannattaako ryhmämatka?

  • Jätä kommentti