Kaukokaipuu

Viimeinen ilta Italiassa (ja Suomessa)

 photo P7051071b_zps3a8c2492.jpg

 photo P7051120b_zpse23b78c2.jpg

 photo P7030283b_zpsdc39a85f.jpg

 photo P7051150b_zps75834372.jpg

 photo P7051152b_zps5931177a.jpg

 photo P7051093b_zps9aa1666b.jpg

 photo P7051148b_zpsbe63afa8.jpg

 photo P7040763b_zps572e10b4.jpg

 photo P7030289b_zpse1242104.jpg

 photo P7040829b_zps828eca34.jpg

 photo P7030272b_zps872d52af.jpg

 photo P7051076b_zps5eb52af5.jpg

 photo P7030287b_zpsf63ff581.jpg

 photo P7051200b_zps05170dd5.jpg

Viikko sitten lauantaina vietin pienen viikonloppumatkani viimeistä iltaa Italiassa, suloisessa Bellagion kylässä. Ennen illalliselle suuntaamista minulla oli hetki aikaa ihastella hotellihuoneeni parvekkeelta avautuvia näkymiä, ja aikamoiset näkymät ilta-auringossa turkoosina kimaltevaa Como-järvi, sen ympärillä kohoavat vuoret ja Bellagio-kylän värikkäät rakennukset terasseineen kieltämättä loivat. Niiden lisäksi olisin voinut katsella varmasti vaikka kuinka kauan Bellagio-kylän valmistautumista illallisaikaan – Tarjoilijat levittivät ravintolapöytiin valkoisia pöytäliinoja ja kattoivat pöytiä sillä aikaa kun ihmiset kävelivät verkkaisesti kylän rantakadulla pysähdellen aina välillä selailemaan ravintoloiden menuja. Pikkuhiljaa ravintolapöydät alkoivat täyttyä pariskunnista, ystäväporukoista ja perheistä, puheensorinasta ja naurusta, aterimien ja viinilasien kilinästä, pizzan ja pastan tuoksusta, iloisesta ja rennosta tunnelmasta.

Samalla kun aurinko laski vuorien taakse ja tunnelmavaloja ja kynttilöitä alettiin sytyttelemään ravintoloihin, tunsin pientä haikeutta siitä, että joutuisin pian hyvästelemään tämän paikan. Ehkä pieni haikeus kuuluu aina matkojen viimeisiin iltoihin, kun tavallaan haluaisi jäädä, mutta tavallaan odottaa jo sitä, mitä seuraavaksi eteen tuleekaan. Vastaavasti vietin eilen viimeistä lauantai-iltaani Suomessa, kesäisessä Helsingissä. Molempina lauantai-iltoina fiilis on ollut lähes sama, vaikka puitteet ja tilanteet aivan erilaiset. Bellagiossa edessä oli loman loppu ja paluu vielä viikoksi arkielämään, Helsingissä tässä ja nyt edessä on loman alku ja menolippu Pariisiin. Se mikä näissä illoissa on ollut samaa, on jollakin tavalla se haikean odottava fiilis – kun jotain loppuu, jotain uutta alkaa. Arrivederci Bellagio, hyvästi Helsinki, bonjour Paris!

You Might Also Like

Ei kommentteja

Jätä kommentti